JHS 200 Kuntien ja kuntayhtymien palveluluokitus

Liite 2. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä eräiden muiden palveluiden talousraportointi kuntien ja kuntayhtymien palveluluokituksessa

  • Versio: 1.0
  • Julkaistu: 9.10.2019
  • Voimassaoloaika: toistaiseksi

Kuntien ja kuntayhtymien palveluluokituksessa on kaksi tasoa: karkea (erittelemätön palvelu) ja tarkka (palveluluokittainen). Kaksitasoisen luokituksen tarkoituksena on ensinnäkin varmistaa se, että koko maan tasolla saadaan tiedot palvelujen tuottamisen aiheuttamista menoista tarkalla eli hienojakoisemmalla palveluluokkatasolla. Kahdella tasolla varmistetaan toisaalta se, että palvelujen ostaja voi tehdä kirjaukset karkeammalla tasolla, jolloin ei tarvita merkittäviä muutoksia nykyisiin laskutusjärjestelmiin. Alla on esitetty esimerkkejä karkean ja tarkan palveluluokituksen käytöstä.

Karkeaa luokitusta on mahdollista käyttää palvelujen ostajien kirjanpidossa sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen ja ympäristöterveydenhuollon palveluluokissa, muut palvelut raportoidaan aina tarkalla luokituksella. Karkean palveluluokan tunnistaa siitä, että sen numerointi päättyy nollaan, palvelun nimessä on sana erittelemätön ja se on esitetty sinisellä taustavärillä. Apuna on myös sarake palvelu (karkea), johon karkea luokka on merkitty rivitasolla. Erittelemätön-luokassa raportoidaan sen alla olevat juoksevasti numeroidut palvelut. Näin ollen kuvassa 1 2232 Iäkkäiden palveluasuminen ja perhehoito sisältyy karkeampaan luokkaan 2230 Erittelemättömät ikääntyneiden palvelut. Toisaalta 2201 Iäkkäiden laitospalvelu -luokka ei ole osa luokkaa 2180 Erittelemättömät lasten ja perheiden sosiaalihuollon avopalvelut.

Image1

Kuva 1. Esimerkki luokituksen käytöstä.

Tarkkaa luokitusta käyttävät kaikki palvelua tuottavat organisaatiot, kuten kuntayhtymät ja isäntäkunnat. Ostajaorganisaatiot voivat puolestaan käyttää karkeampaa luokitusta, joka vastaa pitkälti aiempaa Tilastokeskuksen tehtäväluokitusta. Karkeampaa luokitusta voi kuitenkin käyttää ainoastaan kunnilta ja kuntayhtymiltä ostettavissa palveluissa, yksityisiltä palvelujen tuottajilta ostettavat palvelut on eriteltävä tarkemman palveluluokituksen mukaan.

Alla muutama esimerkki siitä, miten kahdessa eri tasossa toimivaa luokitusta sovelletaan. Esimerkkinä on käytetty sote-palveluja, mutta samoja periaatteita sovelletaan myös pelastustoimen ja ympäristöterveydenhuollon palveluissa.

Esimerkki 1: Kunta on ulkoistanut sote-palvelunsa kuntayhtymän hoidettavaksi

Kuntayhtymä toimii sote-palveluiden tuottajana, ja raportoi omassa talousraportoinnissaan käyttäen tarkkaa sote-palveluluokitusta. Ulkoistuksen tehnyt kunta puolestaan raportoi karkeammalla tasolla. Kunnan on huolehdittava siitä, että kuntayhtymä laskuttaa kuntaa karkeaa raportointitasoa vastaavalla tai tätä tarkemmalla erittelyllä. Jos kuntayhtymä laskuttaa palvelut tarkan erittelyn mukaisesti, ostajakunta voi halutessaan käyttää tarkkaa luokitusta myös omassa kirjanpidossaan.

Esimerkki 2: Isäntäkuntamalli

Isäntäkunta erittelee palvelutuotannon tulot ja menot tarkan palveluluokituksen mukaisesti. Sopimuskunta ostajana voi merkitä ostot palveluluokitukseen karkeammalla tarkkuudella. Asiakasmaksut ja muut tulot muilta kuin kunnilta ja kuntayhtymiltä on aina eriteltävä tarkan palveluluokituksen mukaisesti.

Esimerkki 3: Kunta ostaa sote-palveluita yksityiseltä palveluntuottajalta

Kunnan ostaessa sote-palveluita yksityiseltä palveluntuottajalta katsotaan tämän itse tuottavansa sote-palvelunsa. Tämän vuoksi kunnan on raportoitava sote-menonsa käyttäen tarkkaa luokitusta.

Esimerkki 4: Sote-palveluita tuottava kuntayhtymä ostaa sote-palveluita toiselta kuntayhtymältä

Palveluja tuottava kuntayhtymä käyttää tarkkaa erittelyä, ja palveluja ostava kuntayhtymä voi esittää menot karkeammalla luokituksella.